Joskus aina törmää sanoihin, joiden merkitystä ei ymmärrä. Siinä sitä sitten on ihmettelemistä mitä milloinkin tarkoitetaan.  Taas kävi samalla lailla, mutta onneksi julkaistiin kuva, joka selvittää kuitenkin mitä tarkoittaa sana KULLA. En olisi tuotakaan tiennyt.

Mutta en ikuna ajattele aloittavani painiharrastusta. Ei taida tuntua kivalle kun jonkun kädet on melkein kyynärpäitä myöten anuksessa : )

It doesn’t hurt to take a hard look at yourself from time to time, and this should help get you started.

During a visit to the mental asylum, a visitor asked the Director what the criterion was which define whether or not a patient should be institutionalized.

“Well,” said the Director, “we fill up a bathtub, then we offer a teaspoon, a teacup and a bucket to the patient and ask him or her to empty the bathtub.”

“Oh, I understand,” said the visitor. “A normal person would use the bucket because it’s bigger than the spoon or the teacup.”

“No.” said the Director, “A normal person would pull the plug. Do you want a bed near the window?”

Ei vieläkään sohvaa!!! Perhanan perhana. Hieno ajatukseni siitä, että ottaessani töistä sen pakun lainaan hakeakseni sen sohvan, voin samalla reissulla hakea ne Juniorin kalusteet menee hukkaan, sillä sohva saapuu vasta viikolla 38. Vaikka osto hetkellä luvattiin se jo neljän viikon sisällä, niin minun laskujen mukaan nyt tulee odottamista yhteensä jo 9 viikkoa. Mutta hyvityksiä kuulemma ropisee, parempi onkin.

Ostimme ne Rouva Naapurinrouvan matot samasta liikkeestä ja syyllisyyttä poteva myyjä antoi ne kaksi mattoa melkein yhden hinnalla. Lupasi sitten minullekin että saan myös kohtuu korvauksen kaikesta myöhästelystä. Kerroin peruneeni juhlatkin puuttuneen sohvan takia, vaikka suurempi syy taisi olla oma laiskuuteni. Kuitenkin ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Myymälässä kökötti iso kuuden hengen kirsikkapuinen ruokapöytä, jonka kansi oli hieman naarmuinen. Alkuperäishinta 365,00, mutta nyt sen sai 20 eurolla. Arvatkaapa saiko Esikoinen vihdoinkin ruokapöydän? Kansi tarvitsee vain pientä hiomista ja vaikka huonekaluvahaa päälle.  Esikoinen oli joko mykistynyt onnesta tai sitten siitä kun raahasivat sen hissittömän talon kolmanteen kerrokseen.

Sunnuntainahan pitäisi olla lepopäivä, mutta ei meidän taloyhtiössä. Varustauduimme maalein ja pensselein jo kymmenen aikaan sutimaan meidän varaston seiniin uutta silausta. Tai ei se mitään maalia ollut vaan jotain petsiä. Sellaista ohutta, joka valuu ja roiskuu. Ja sitähän se kyllä teki. Jos maalausporukkamme olisi mennyt päivystykseen, meillä kaikilla olisi epäilty olevan joku pilkkukuume. Tai ei ehkä kaikilla. Porukasta erottui selvästi ryhmä jotka eivät näyttäneen edes maaliin koskeneenkaan. Ja vaaleissa housuissa vielä.. hmm… minun ja Rouva Naapurinrouvan maalausvaatteet lensivät roskiin koska niillä ei todellakaan tee enää yhtään mitään. Miten kummassa jotkut osaavat tehdä kaiken niin siististi? Tai no.. kaikkein likaisimpia olivat naapurin tytöt (2vee ja 4vee) sekä minä.

Olkapääni alkoi tietenkin vihoitella ja kun olimme kokoontuneet yhteiselle pihalounaalle, kerroin jättäväni nyt homman väliin (haloo, ei yhtään virnistellä siellä, olin jo maalannut niin paljon kuin moni muu yhteensä) ja kuin kostoksi siitä ampiainen pisti minua sormeen. Joka muuten on vieläkin kipeä.

No semmoinen viikonloppu meillä. Tänään suuren suuri Norjanangervo aitamme leikataan alas. 50 metriä pitkä ja varmaan kolme metriä korkea. Onneksi ei tarvitse itse tehdä : )

Valitusta vielä.  Nuo perhanan kotilot. Ne ovat syöneet kaikki minun kukkani. Kuunliljat tököttävät reikäisin lehdin, samoin syysleimut. Mur mur… Rouva Naapurinrouvan ruusut ovat kohdanneet saman kohtalon. Levittelin sinne kyllä myrkkyä, mutta ilmeisesti liian vähän. Ensi vuonna olen viisaampi.

vietettiin eilinen ilta. Töissäkin meni tuhottoman myöhään ja kun saavuin, houkuttelin Rouva Naapurinrouvan mattoasiantuntijaksi ja kävimme hänen "tila-autolla" hakemassa maton sitten parempaan kotiin. Hiki kaatui päältä kun ängimme ja tungimme sitä parkkipaikalla autoon.  Näky oli varmasti myös koominen kahden vanhan rouvan huitoessa mattoa edestakaisin. Hikoileminen ei siihen loppunut, sillä Rouva Naapurinrouvan kertoessa täysin kyllästyneensä olohuoneen sisustukseen otimme itseämme niskasta kiinni ja eikun hommiin.

Huonekalut suorastaan lentelivät paikasta toiseen ja uutta ilmettä luotiin mm. heittämällä melkein kaikki kukat roskiin. Tietenkin se jo avarsi paljon ja lisää karsittiin. Tavallaan siivottiin samalla se hänen ensimmäinen aviomies (ei, ei ole toista, mutta minusta kuulostaa vain niin hienolta sanoa ensimmäinen aviomies ja kehotankin Rouva Naapurinrouvaa käyttämään tuota ilmaisua koko ajan) ulos koko asunnosta. Siitäs sai. Kunniaksemme on myös mainittava, että emme rikkoneet mitään. Viiniäkin tietysti nautimme sillä on äärimmäisen tärkeää pysähtyä viinilasi kädessä hetkeksi katsomaan mitä on saatu aikaan ja arvioida kuinka onnistuneita keksimämme ratkaisut olivat.  Nyt olen juonut viiniä Rouva Naapurinrouvan joka nurkassa.

Tänään olemme vielä menossa ostamaan Rouva Naapurinrouvalle uudet matot ja pari sisustustyynyä sekä vaihdamme verhot.  Juniori on menossa isänsä luokse jossain vaiheessa ja tällä hetkellä hän yrittää kertoa minulle harrastaneensa yökävelyä. On kuulemma nukahtanut eilen sohvalle ja tietämättään siirtynyt siitä sänkyyn. Oikea termi voisi tietenkin olla unissakävely, mutta mitäs pienistä. Olen oppinut häneltä liudan uusia sanoja kuten esimerkiksi  syömälä (=ruokala), kastelujuhlat (=kastejuhlat),  vanhuksela (=vanhainkoti) ja vaikka mitä muuta.  Sanonta "mikä sinua risoo?" on muuttunut muotoon "mitä sä risoot?" Ja tuo huudahdus päästetään ilmoille silloin kun korotan ääntäni hänelle ja painotan äitien oikeesti tavalla jotain mitä hänen täytyisi tehdä.

Mutta ette ikinä arvaa mitä!!! Koko viikon läksyt on tehty jo ennen kuin olen tullut töistä, koska hän on nyt kuulemma oivaltanut kuinka paljon mukavampaa on viettää sitten ilta vapaana ja ilman minun "risoomista". Hyvä poika! Toivottavasti tahti jatkuu eikä ole vain ohimenevä luonnonoikku.